Tulevat esitykset

Kauden esitykset

Esityskalenteri

Ajan­kohtaista

ESITYSTOIMINTA KESKEYTETTY 2.-21.12.2020

Kokkolan kaupunginteatterin hallitus on päättänyt 2.12.2020 olleessa kokouksessa keskeyttää teatterin esitystoiminnan 2.-21.12.2020 väliseksi ajaksi aluehallintoviranomaisen kiristyneisiin koronarajoituksiin liittyvien määräysten johdosta.

Muu teatteritoiminta, kuten keväällä ensi-iltansa saavien tuotantojen harjoitustoiminta sekä mm. kouluille suunnattu yleisötyö voivat jatkua noudattaen viranomaisten ohjeita.

Teatterin lipunmyynti on myös avoinna normaalisti.

Lisätietoja:

teatterinjohtaja Juha Luukkonen Salli JavaScriptin suoritus selaimesi asetuksista nähdäksesi sähköpostiosoitteet 040 806 8296.

hallituksen puheenjohtaja Timo Virolainen Salli JavaScriptin suoritus selaimesi asetuksista nähdäksesi sähköpostiosoitteet 044 780 9152.

TEATTERIN KEVÄÄSSÄ KOIRAMÄEN SUOMEN HISTORIA SEKÄ KANTAESITYSNÄYTELMÄ LUVATTU MAA

Kaupunginteatterin kevät jatkaa näytäntökauden 20-21 teemaa: Vasta kun tiedän mistä olen tulossa, voin tietää minne olen menossa. Kevätkausi laajentaa ja syventää tätä teemaa kahden uuden ensi-illan sekä vierailuesitysten voimin.

Kevään ensimmäisenä ensi-iltana nähdään 27.2. päänäyttämöllä koko perheelle suunnattu Koiramäen Suomen historia. Mauri Kunnaksen rakastettuun lastenkirjaan perustuvan näytelmän on dramatisoinut Eva Buchwald ja sen ohjaa Fiikka Forsman. Esityksen musiikista vastaa Niina Hannula. Näytelmä herättää Ruotsin vallan aikaisen historian henkiin ennennäkemättömällä tavalla täyttäen koko kaupunginteatterin näyttämön. Tämän mukaansatempaavan esityksen historia ei ole vain vuosilukuja tai pölyttyneitä tapahtumia, vaan lukemattomia kiehtovia tarinoita ja hauskoja hahmoja kuninkaallisista ja muista merkkihenkilöistä aina tavalliseen kansaan. Se myös lupaa, että lopussa odottaa lahja. Vaan mikä? Vauhtia ja musiikkia sisältävä esitys on elävää historiaa ja elävää teatteria, jonka parissa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin. Viisaan näytelmän viesti on nykypäivänä merkittävä meille kaikille: menneisyys on todellisuutta, joka elää ja vaikuttaa sisällämme kaiken aikaa.

Kevään toisena ensi-iltana valmistuu Katariinan kamariin 26.3. kantaesitys Luvattu maa. Nykypäivän turhuuden markkinoilla harhailevia ihmisiä kuvaava näytelmä kysyy: Mistä moraalittomassa maailmassa löytää moraalin? Teos on näyttämöllinen kollaasi, joka törmäyttää yhteen erilaisia aatteellisia palopuheita, musiikkia ja sanattomia kohtauksia. Se haastaa katsojaa löytämään oman totuutensa ajassa, jossa oikea ja väärä tuntuvat olevan vain mutu-pohjalta päätettäviä ja koska tahansa johonkin trendikkäämpään vaihdettavia asioita. Loistammeko me kaikki niin kuin John Lennon? Missä ajassa Martin Luther King oikeasti tahtoi elää? Mitä annettavaa Veikko Lavin Linja-automatkalla tai Pentti Linkolan lapsuusmaisemalla voisi olla meille nyt? Saanko muuttua, vaikka Pasi Kaunisto sen kieltääkin? Odottaako rakkaus Eskilstunassa vai vuorella?

Teatterin logiikalla aikaa ja paikkaa vaihtava esitys valaa kriittisyydestään huolimatta uskoa siihen, että kaikessa on särönsä, josta valo pääsee sisään, kuten Leonard Cohen sen kiteytti.

Luvattu maa toteutetaan yhteistuotantona vapaan kentän teatterin, Projektori-ryhmän kanssa, joka muistetaan Kokkolassa mm. syksyisestä, runsaasti kiitosta keränneestä Jäniksen vuosi -vierailustaan. Luvatun maan dramaturgiasta ja ohjauksesta vastaa kaupunginteatterin johtaja Juha Luukkonen ja siinä nähdään taiteilijoita molemmista teattereista.

Kevään aikana nähdään päänäyttämöllä myös kolme vuodelta 2020 peruuntunutta vierailuesitystä. 16.4. on vuorossa Miiko Toiviaisen palkittu ja kiitetty Kepeä elämäni. Se on omakohtainen, runollinen, laulullinen, vastaansanomaton ja pohjattoman leikkisä monologi siitä, miten sen kertojan transtausta on kääntynyt voimavaraksi ja onnellisuuden lähteeksi.

Toukokuussa vuoron saa suomalaisen teatterin legenda, Seela Sella, jonka elämän ympärille rakennettu teatteritapahtuma Ihan Seelana nähdään 14. ja 15.5. Seelan ja Kari Paukkusen johdattamina katsojilla on tilaisuus nähdä ja kuulla, miten tavallisesta pienestä Seela Virtasesta varttui rakastettu näyttelijä ja teatteritaiteen kunniatohtori Seela Sella.

Vappuaatonkin voi viettää legendan seurassa, kun Ulla Tapanisen Lava-ammuntaa VI valtaa teatterin. Luvassa on hillitöntä six pack - komiikkaa ja teräviä huomioita, kun yli 40 vuotta suomalaisia viihdyttänyt taiteilija tarttuu tyylilleen uskollisesti arjen ilmiöihin.

Kevään ohjelmistossa jatkavat myös kaikki syksyn omat tuotannot; Ari-Pekka Lahden paikalliseen historiaan nojaava koukuttava draama Ykspihlaja, Väinö Linnan lyyrinen esikoisteos Päämäärä sekä Michael Frayn’n maailman parhaaksi farssiksi tituleerattu Saranat ja Sardiinit.

Juha Luukkonen

Kokkolan kaupunginteatterin johtaja

KULTTUURI ON KAIKESSA

No mitä se kulttuuri sitten on? Jäykkää pönötystä vieraalta tuntuvat kamppeet yllä? Tai sitä, kun Asterixissa seppä Caravellix kajauttaa keppiään heiluttavalle Senilixille: Mene museoon? Sitäkö se on? Vanhat kääkät tihrustamassa lasin takana olevia toisia kääkkiä? Tai onko se sitä käsittämätöntä hiippailua: riitasointuiset jouset ujeltaa tuntitolkulla, minkäänlaista melodiaa ei erota kirveelläkään, joku kieriskelee ravassa ja mölisee jonkin sortin manifestia, sikäli kun suusta mitään tunnistettavia sanoja ulos tulee? No. Asiasta enemmän kiinnostuneille suosittelen taas Asterixia. Rahapata–tarinassa on ihan vertaansa vailla oleva kiteytys tästä kaikesta.

Tein tässä taannoin KVG:t eli katoin vi…no kyllä te tiedätte. Nykyihmisen uskollisen seuralaisen, Wikipedian, mukaan kulttuurilla tarkoitettiin aikanaan ”ihmisen hengen viljelyä maanviljelyksen tai puutarhanhoidon tapaan.” Minusta se on edelleen melko osuvaa. Ei kulttuuri ole mikään erillinen saareke, elämästä vapaa vyöhyke. Se nousee elämästä, kuvaa elämää, on elämää. Se tarjoaa ajattelemisen aiheita ja pakoa arjesta. Se vaatii ottamaan asioista selvää, varoittaa, muistuttaa, naurattaa, itkettää, hiljentää ja saa huutamaan ääneen - osallistuu siihen harjoitteluun, jota lyhyt elämämme on. Se on myös aina kiinni ajassa ja paikassa. Eikä se tarkoita, että Kokkolan kaupunginteatteri tekisi pelkästään kokkolalaisia juttuja Keski-Pohjanmaan murteella, vaan pyrkimystä ymmärtää ja kuvata sitä sielunmaisemaa, jossa alueen ihmiset elävät. Kokkola ei ole Helsinki eikä sen pidäkään olla. Sen on oltava Kokkola ja ylpeä siitä. Jos me emme pidä Kokkolan puolia, mitä luulette, kuka pitää?

Ja oli riitasointuista manifestia tai ei, niin tähän kaikkeen kuuluu välillä myös kriittinen haastaminen, yllättävät näkökulmat, jokin mitä ei heti ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi. Mutta ei sen silti tarvitse olla mitään salatiedettä, ei edes sitä kuuluisaa rakettitiedettä. Kulttuurista nauttiakseen ei tarvitse omata etukäteen mitään salattua tietoa tai ymmärrystä. Ei ainakaan Kokkolan kulttuurilaitoksissa. Meille saa tulla kaikenlaisia, koska me olemme sellaisia itsekin. Jos haluaa, saa laittaa ykköset ylle ja pönöttää niin paljon kuin sielu sietää. Saa olla Caravellixin nimityksen mukainen kääkkä ja toistella mielessään ylpeästi Aleksis Kiveä: ”Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus.” Saa olla nuorikin ja eri mieltä. Meitä mahtuu moneen junaan ja lupaan, että ainakin kokkolalainen kulttuurijuna kulkee aikataulussa. Säädöksiä ja suosituksia noudattaen.

Me kaikki tarvitsemme kulttuuria. Nekin, jotka muuta väittävät. Wikipedian mukaan se kun on ”koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus.” Siksi sitä on myös aina puolustettava. Ensimmäinen askel on avata ovi ja kävellä sisälle kulttuurilaitokseen. Rohkaisen Sinua tekemään sen, koska jotakin kotiin vietävää saat. Koska kulttuuri on kaikessa.

Tänään kulttuuri myös todellakin kulkee rinnallamme, kun yritämme hahmottaa paikkaamme tässä äkisti niin perin epävarmaksi muuttuneessa maailmassa. Kanadalainen runoilija, laulaja-lauluntekijä Leonard Cohen kirjoitti: ”There is a crack in everything, that´s how the light gets in.” Eli vapaasti suomennettuna: Kaikessa on särönsä. Siten valo pääsee sisään. Kulttuuri on tuo särö. Ja on se valokin.

Teatterin, Orkesterin ja Museon puolesta

Juha Luukkonen

Kokkolan kaupunginteatterin johtaja